Tuntuu, kuin kesä loppuisi aivan yhtäkkiä.

Vaikka kesän loppua enteileviä merkkejä on ollut jo ilmassa. Ensin huomaat illan hämärtyvän vähän aikaisemmin. Sitten havahdut siihen, että aamulla on viileää ja tarvitset ehkä käsineet pyöräillessäsi töihin. Jossain vaiheessa kaivat villasukat esiin (paitsi jos olet kuten minä, ja kuljet kesälläkin villasukat jalassa) ja huomaat, että kalenteri on taas täynnä. 

Mutta, kesä yrittää vielä hetken pitää kiinni.

Aurinko lämmittää päivällä, vaikka aamulla tarvitsee jo takin. Luonto ei kuitenkaan epäröi. Se tietää, että nyt on aika vaihtaa vuodenaikaa.

Me ihmiset olemme tässä vähän huonompia. Yritämme pitää kesästä kiinni samalla, kun syksy jo kutsuu.

Entisaikaan syksy tarkoitti valmistautumista

Ennen elämä seurasi paljon vahvemmin vuodenaikoja.

Kesällä tehtiin, kasvatettiin ja kerättiin talteen. Syksyllä korjattiin satoa, säilöttiin, varustauduttiin talveen ja alettiin vähitellen kääntää katsetta sisäänpäin.

Syksy oli luonnollinen siirtymä seuraavaan, eikä mikään projekti joka on hoidettava. 

Kesäajan kaikenlainen touhuilu ja tekeminen alkoi hiljalleen vaihtua valmistautumiseen, kokoamiseen ja lepäämiseen, sisäänpäin kääntymiseen.

Nykyajan ihminen sen sijaan tekee helposti näin:

Lomalla levätään – tai ainakin yritetään. Ja sitten elokuussa painetaan taas kaasua.

Harrastukset alkavat.
Koulut alkavat.
Työt kiihtyvät.
Kalenteri täyttyy.
Pyykkikori täyttyy.
Sähköposti täyttyy.

Ja yhtäkkiä pitäisi olla niin hemmetin tehokas, vaikka keho ja mieli ovat vasta palaamassa arkeen.

Syksyssä on ristiriita

Rakastan syksyssä juuri tätä ristiriitaa.

Toisaalta on aika rauhoittua. Toisaalta tekeminen lisääntyy.

Kesän pitkät illat vaihtuvat aikaisempiin iltoihin. Luonto alkaa luopua vihreästä. Puut päästävät irti lehdistään yksi kerrallaan. Olisiko sinunkin hyvä kysyä:

Mistä minun olisi aika päästää irti?

Älä tee sitä siksi, että pitäisi aloittaa taas uusi "minä kuntoon" -projekti, vaan siksi, että kaikkea ei tarvitse viedä mukanaan uuteen vuodenaikaan.

Olet saattanut kesän aikana huomata itsestäsi jotain. Huomasit ehkä, että kaipaat enemmän lepoa tai enemmän ihmisiä ympärillesi. Ehkä olet tajunnut, että jokin elämässäsi vie enemmän energiaa kuin antaa. Tai olet tajunnut, ettet oikeastaan halua palata entiseen tapaan tehdä ja suorittaa.

Näitä ajatuksia ei kannata ohittaa vain siksi, että arki alkaa.

Luonto ei kiirehdi

Kun puu pudottaa lehtensä, se ei ajattele epäonnistuneensa. Eikä se yritä pitää jokaisesta lehdestä kiinni. Se päästää irti, koska tietää, että nyt on sen aika.

Meiltä ihmisiltä irtipäästäminen vaatii usein vähän enemmän. Saatamme pitää vuosikausia kiinni vanhasta roolista, vaikka se väsyttää ja kyllästyttää.

Pidämme kiinni tavasta suorittaa. Pidämme kiinni ajatuksesta, että kyllä minä pärjään.

Tai siitä tutusta ajatuksesta: "Sitten kun tämä kiire helpottaa, minä lepään."

Mutta entä jos kiire ei itsestään helpotakaan? Entä jos rauhoittumista ei tarvitse odottaa siihen asti, että kaikki on tehty?

Rauhoittuminen ei tarkoita tekemättömyyttä

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita olen itsekin viime vuosina oppinut.

Rauhoittuminen ei tarkoita sitä, että elämästä pitäisi karsia kaikki tekeminen. Eikä palautuminen tarkoita sitä, että pitäisi maata sohvalla koko päivä.

Kyse on siitä, missä tilassa hermostosi tekee asioita. 

Voit tehdä paljon asioita myös rauhallisemmasta tilasta käsin. Voit olla kiireinen ilman jatkuvaa sisäistä kiirettä. Voit sanoa kyllä ilman, että sanot samalla kyllä kaikelle. Voit tehdä asioita innostuksesta käsin – et pelkästään siksi, että "pitäisi".

Ja voit huomata, milloin on aika pysähtyä.

Mitä sinä haluat ottaa kuluneesta kesästä mukaasi?

Syksyn ei tarvitse olla vain paluu arkeen ja vanhaan suorittamisen moodiin. Se voi olla myös jatkoa jollekin, joka alkoi kesällä.

Ehkä haluat ottaa mukaasi kesän hitaammat aamut. Yhden uuden tavan pitää itsestäsi huolta. Tai ehkä vain päätöksen siitä, ettet enää halua elää jatkuvasti viimeisillä voimillasi.

Ja samalla saat jättää jotain taaksesi.

Jatkuvan suorittamisen ja tarpeen miellyttää kaikkia. Ajatuksen siitä, että sinun pitäisi jaksaa enemmän.

Tai vanhan tavan olla aina se, joka kyllä hoitaa.

Joskus tarvitsemme vähän apua suunnan muuttamiseen

Syksy on minulle aina myös uuden alun aikaa.

Ei sellaisen uuden alun, jossa päätetään tammikuun tavoin muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Vaan sellaisen, jossa pysähdytään hetkeksi katsomaan omaa elämää vähän ulkopuolelta.

Mitä minulle kuuluu? Mikä elämässäni toimii? Mikä puolestaan kuormittaa? Mitä haluan elämääni lisää? Ja mistä olen valmis päästämään irti?

Näitä asioita voi pohtia yksin, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.

Muutamielesi Coachingilla autan sinua pysähtymään, selkeyttämään ajatuksiasi ja löytämään keinoja, joilla voit rakentaa arkeesi enemmän tasapainoa ja palautumista.

Voimme työskennellä esimerkiksi muutosvalmennuksen, ratkaisukeskeisen lyhytterapian tai AUVO-hoidon parissa. Myös etätyöskentely on mahdollista.

Jos kaipaat enemmän itsenäisesti tehtävää tukea, löydät myös verkkovalmennuksia ja harjoituksia, joiden avulla voit opetella rauhoittamaan omaa oloasi keskellä tavallista arkea.

Mitä jos tänä syksynä ei tarvitsekaan aloittaa alusta? Mitä jos se riittää, että pysähdyt hetkeksi?

Katsot, mitä haluat ottaa mukaasi. Ja uskallat päästää irti siitä, mikä on jo aikansa elänyt.

Syksy tulee joka tapauksessa.

Sinun ei tarvitse kiirehtiä sitä vastaan. Voit antaa sen tulla. Ja saatat huomata, että myös sinun on aika vaihtaa vuodenaikaa.