Takatalvesta huolimatta kevään tuloa ei voi estää

Pohjoinen maailma tekee taas sen saman tempun.

Valo lisääntyy. Maa sulaa. Ilma muuttuu lämpöisemmäksi. Ja jossain kohtaa huomaat, että sinäkin alat herätä. Olo ei odotuksista huolimatta välttämättä muutu energiseksi ja aikaansaavaksi, vaan olo voi tuntua uupuneelta ja levottomalta ja tämän vuoksi jopa vähän ristiriitaiselta.

Mutta lohdutukseksi, se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Meidän esivanhemmille tämä oli luonnollinen osa elämää, jota elettiin yhdessä.

Entisaikaan kevät oli siirtymä kohti kesää

Entisaikaan vuodenkiertoon osuneet juhlat eivät olleet vain juhlia. Ne olivat tapa siirtyä yhdestä tilasta toiseen. 

Keväällä poltettiin kokkoja. Tanssittiin. Oltiin yhdessä. Päästettiin karja ulos. Päästettiin irti talvesta. Silloin tiedettiin jotain hyvin olennaista, minkä me nykyajan ihmiset ollaan pitkälti unohdettu:

kaikki siirtymät tarvitsevat tilaa.

Nykyään me yritetään mennä talvesta kevääseen kuin projektista toiseen. Ilman pysähtymistä ja käsittelyä. Ja sitten ihmetellään, miksi väsyttää.

Yhteys toiseen ihmiseen on kaiken perusta

Kun ennen kokoonnuttiin yhteen, oli sillä merkitys. Paitsi että se oli sosiaalista tekemistä, toimi se myös hermoston säätelynä:

• nähtiin toisia
• jaettiin kokemuksia
• vahvistettiin tunnetta, että "me selvitään tästäkin"

Se on käytännön resilienssiä.

Nyt moni yrittää jaksaa yksin, optimoida yksin ja palautua yksin.

Eikä se toimi kovin hyvin.

Kevät nostaa esiin sen, mikä on jäänyt käsittelemättä

Valo tuo näkyviin asioita, jotka pimeän talven aikana on jääneet piiloon. Esiin nousee pölypallot ja ikkunoiden lika, mutta valo nostaa esiin myös sinut. 

Ja usein se tarkoittaa:

• keskeneräisiä tunteita
• vanhoja tapoja reagoida
• selviytymiskeinoja, jotka eivät enää kanna

Tässä kohtaa monella lähtee vanha strategia päälle: yritetään korjata tilanne tekemällä pikkuisen enemmän. Lisää kontrollia. Lisää suunnittelua. Lisää yritystä "ottaa itseään niskasta kiinni".

Mutta mitä jos et tekisikään niin?

Pysähtyminen ei tarkoita luovuttamista

Todellinen muutos alkaa siitä, että uskallat olla rehellinen itsellesi ja kysyä itseltäsi

• Mitä minä oikeasti tunnen juuri nyt?
• Mitä minä olen vältellyt?
• Mikä minua oikeasti kuormittaa?

Se on yllättävän vaikeaa. Ja siksi se onkin niin vaikuttavaa.

Irtipäästäminen tekee tilaa jos vain annat sen tapahtua

Kevääseen kuuluu yksi asia, jota et voi ohittaa. Jostain on päästettävä irti.

Se voi olla:

• tapa ajatella itsestäsi
• rooli, johon olet tottunut
• jatkuva suorittaminen
• tai se, että yrität pärjätä yksin

Ilman irtipäästämistä ei synny uutta. Eikä se tapahdu pakottamalla. Mutta se tapahtuu kun huomaat haluavasi muutosta. 

Mitä rakennat tilalle?

Kun tilaa alkaa syntyä, mieleen nousee seuraava kysymys; mitä haluat sen tilalle?

Millaista elämää haluat? Ilman suorituspakkoa. Mikä oikeasti tukee sinua?

Ehkä se on

• enemmän rehellisiä kohtaamisia
• vähemmän yliyrittämistä
• enemmän kehoa kuuntelevaa arkea
• vähemmän "pitäisi" -listoja

Pienet suunnanmuutokset riittää.